Yleisimmät sudenkuopat ovat muodollisuuden epäsuhta, kuten lasten innostuksen kuvailu akateemisessa tekstissä sanalla "kids were mega excited", liioittelu ja hypetys analyyttisissä teksteissä, tarpeeton jargoni yleisölle suunnatuissa teksteissä, sekoitetut metaforat selittävässä kirjoittamisessa ja näkökulman vaihdokset, kuten "you" tai "we" lisääminen epähenkilökohtaiseen tekstiin.

Ensin skannaa kappale äänen sävyn löytämiseksi ja merkitse F-A-P eli muodollisuus, yleisö ja tarkoitus. Alleviivaa sitten sävyn vihjeet kuten varaukset ja arvioivat adjektiivit. Testaa jokaisen vaihtoehdon sopivuus kysymällä, sanoisiko kirjoittaja näin. Suosi täsmällisyyttä hohdon sijaan ja lue lopuksi uudelleen valitulla vaihtoehdolla varmistaen saumattoman sulautumisen.

Sanavalinnassa priorisoi täsmällisyys eli termin valitsemista, joka välittää tarkan merkitysvivahteen, sekä rekisteri eli muodollisuustason sopivuuden. Varo synonyymeja, joilla on erilaisia konnotaatioita, kuten "frugal" (positiivinen) versus "stingy" (negatiivinen). Vakuuttavissa yhteyksissä varaukset kuten "suggest" tai "indicate" ovat usein parempia kuin ehdottomat "prove" tai "demonstrate".

Aloita jokainen kappale 10–15 sekunnin äänensävyn skannauksella ennen tehtävään tarttumista. Kun sävykysymys ilmestyy, et tarvitse koko tekstin uudelleen lukemista, sillä perustaso on jo asetettu. Vältä näyttävien vaihtoehtojen valitsemista ja muista, että oikea vastaus usein vähentää intensiteettiä, jargonia tai henkilökohtaista näkökulmaa. Johdonmukaisuus voittaa nokkeluuden.

Jotkut sanaparit menevät merkitykseltään päällekkäin, mutta konnotaatiot eroavat. Esimerkiksi "objective" viittaa todisteisiin perustuvaan neutraaliuteen, kun taas "impartial" korostaa puolueettomuutta osapuolten välillä. Myös "infer" ja "imply" menevät helposti sekaisin: kirjoittajat implikoivat ja lukijat inferoivat. Harjoittele näiden vivahteiden tunnistamista rakentamalla minilistoja lähes synonyymejä rekisterin mukaan ryhmiteltynä.